Autismi-lehteä julkaistaan nyt verkkolehtenä. Verkkolehden jutut ovat avoimia kaikille. Voit selata artikkeleita lehden numerojärjestyksessä tai etsia juttuja sinua kiinnostavista aihepiireistä valitsemalla jonkun alla olevista kategorioista. Lehden tiedot löydät Tietoa Autismi-lehdestä -alasivulta.
Suodata listausta:
Autismi-lehden numerossa 2/2020 käsiteltiin autismikirjoa ja sukupuolen moninaisuutta. Julkaisu sisälsi paljon hyvää tietoa, mutta myös suoria asiavirheitä – lisäksi numero jätti kokonaan huomiotta sukupuolivähemmistöihin kuuluvien autismikirjolaisten oman näkökulman.
Tyttäreni oli 5. luokalla, kun sukupuoli ja murrosiän myötä nopeasti muuttunut keho alkoi ahdistaa häntä. Hän sulkeutui ja alkoi viettää yhä enemmän aikaa puhelimellaan. Hän ei halunnut enää tavata ystäviään tai käydä harrastuksissa, ja koulunkäynti vaikeutui.
Kuudennen luokan alettua tilanne paheni ja hänestä tuli itsetuhoinen. Olin hädissäni ja hain hänelle apua psykiatrian poliklinikalta. Lopulta hän paljasti mistä oli kyse: hän on mielestään oikeasti “poika tytön kehossa”. “OK” vastasin. Siinä vaiheessa olin valmis tekemään mitä vain mikä auttaisi hänen oloaan. Riensimme kauppaan ostamaan hänelle pojan vaatteet.
Seksuaalisuus on läsnä meissä jokaisessa sisäsyntyisesti läpi koko elämämme kaaren. Kuten me olemme yksilöllisiä ihmisiä, seksuaalisuutemmekin on yksilöllistä. Sillä voi olla erilaisia merkityksiä eri elämäntilanteissa, tai siihen voi vaikuttaa jokin ihmisen erityispiirre, mutta ei välttämättä. Seksuaalisuus on herkkä aihe kelle tahansa meistä, ja sen käsittely vaatii hienotunteisuutta niin läheisiltä kuin ammattilaisiltakin.
Autismikirjon häiriön ja sukupuolidysforian välillä on huomattavaa yhteisesiintyvyyttä. Samanaikainen autismikirjon häiriö ja sukupuoli-identiteetin ristiriita asettavat moninkertaiset haasteet oman itsensä hyväksymiselle ja sosiaaliselle kypsymiselle. Kun sukupuolenkokemus ei vastaa syntymäsukupuolta, se voi aiheuttaa sukupuolidysforiaa eli ahdistusta, kärsimystä tai epämukavuuden tunnetta suhteessa kehon sukupuoliominaisuuksiin ja sosiaaliseen sukupuolittamiseen.
Titi Hautakangas toimii neuropsykiatrisena seksuaalineuvojana Autismisäätiöllä. Hänellä on erityisosaamista psykiatriasta, seksologiasta ja autismikirjosta. Asiakkaita hänen vastaanotolleen tulee ympäri Suomea. Siellä heillä on turvallinen paikka hämmästellä, ahdistua, ihastella ja unelmoida.
En lapsena ollut kovin tyttömäinen. Olin sellainen Pepin tai Ronjan tyyliin puissa kiipeilevä ja vaatteita miten sattuu päällään roikuttava, herkkä rämäpää. Sukupuoliryhmiin jakaminen koulussa ärsytti minua jo silloin. Olisin halunnut olla luokan poikien kaveri, koska heistä monet olivat mukavia tyyppejä ja heillä oli kiinnostavia harrastuksia. Mutta ihastumiskuviot olivat luokan puheissa niin vahvasti, että kaveeraaminen sukupuolirajojen yli oli hankalaa. Onneksi tytöistäkin ystäviä löytyi.
Siviilipalvelusmies Miika Sallinen on juuri saanut väritettyä piirtämänsä joulukortin. Värit tuovat sarjakuvamaiseen korttiin joulun tunnelmaa. Kortissa itämaan viisaat tietäjät ovat joutuneet vallan yllättävään osoitteeseen, kun joulun tähti on johdattanut heidät funktionalistisen arkkitehtuurin merkkiteoksen, Paimion parantolan, edustalle. Testikatsojat huokailevat ihastuksesta ja pyrskähtävät nauruun. Kortti erottuu varmasti muista!
Maailma on koronaviruksen kynsissä. Globaaliudesta on tullut etäglobaaliutta. Maailma on saanut uuden käsitteen – social distancing, sosiaalinen etäisyys. Se pitää sisällään etätyön, etäosallistumisen (nettilivet), suuremman henkilökohtaisen reviirin (esim. 2 metriä), käsien tiuhaa pesua saippualla viruksen ehkäisemiseksi, hengitysmaskeja, ryhmäkokoontumisen rajoituksia…
Koronakevään myötä siirryin tekemään etätöitä ja puolisoni palasi opiskelupaikkakunnalta kotiin. Päivät täyttyvät kummallakin nyt tietokoneen naputtelusta ja etäpalavereista. Onneksi talossa on tilaa, niin toisen jatkuva läsnäolo on vielä ihan mukava juttu. Koira varmistaa, että tulee ulkoiltua ja liikuttua. Aamuisin pääsen tuttuun tapaan lämpimään suihkuun, ruuat ovat niitä mitä ennenkin ja telkkarista tulee outojen uutisten lisäksi riittävästi tuttuja ohjelmia.
Tätä kirjoittaessani on kulunut kuukausi siitä, kun olemme nähneet autistisen poikamme viimeksi. Se on pisin aika erossa hänestä. Kyläilyt ryhmäkodissa ja kotilomat ovat osa rutiineja ja hänen struktuuriaan. Nyt kaikki tuo ja moni muu arjen toiminta ja harrastukset ovat poissa määräämättömäksi ajaksi.
