Mielipide: Diagnoosin tärkeyttä ei pidä vähätellä
Neurokirjon diagnoosin saa vain henkilö, jolla neurokirjon piirteiden vaikutus haittaa merkittävästi arjen toimintakykyä, kirjottavat Satu Taiveaho ja Petra Hietala-Rasku Aamulehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessa.
Helsingin Sanomien 23.6. julkaisema artikkeli käsitteli neurokirjon diagnoosien haittoja. Se nosti esiin tärkeitä näkökulmia, mutta jäi osin yksipuoliseksi.
Olemme samaa mieltä siitä, että oikeanlaista ja oikea-aikaista tukea tulisi saada myös ilman diagnoosia. Palveluiden saanti on diagnoosin kanssakin vaikeaa, mutta ilman sitä usein täysin mahdotonta. Diagnoosi on usein edellytys kuntoutukseen, tukeen ja palveluihin, joita ilman mahdollisuudet voivat olla koko elämän ajan huomattavasti rajallisempia. Neurokirjon henkilöt ovat valitettavasti usein väliinputoajina palvelujärjestelmässä.
Neurokirjon diagnoosi on edelleen vaikea saada (ja sitä ei voi noin vain hakea). Etenkin aikuisten on lähes mahdotonta päästä diagnoosiprosessiin. Neurokirjon diagnoosin saa vain henkilö, jolla neurokirjon piirteiden vaikutus haittaa merkittävästi arjen toimintakykyä.
Diagnoosin myötä ihminen saa itseymmärrystä siitä, että hänessä ei ole mitään vikaa, vaan aivot vain toimivat eri tavalla kuin suurimmalla osalla muista ihmisistä. Samalla henkilö löytää helpommin tietoja ja keinoja, joilla rakentaa itselle sopivaa arkea.
Diagnoosin myötä tarjolla on todennäköisemmin oikeanlaista tietoa, ymmärrystä ja keinoja myös läheisille ja ammattilaisille siitä, miten tukea henkilön mahdollisuutta täysipainoiseen ja hyvään elämään.
Ongelma ei ole diagnoosi vaan yhteiskunnan ja valtaväestön suhtautuminen erilaisuuteen. Diagnoosi voi nostaa esiin rakenteellista syrjintää ja virheellisiin stereotypioihin pohjautuvia asenteita yhteiskunnassa.
Diagnoosi ei saa johtaa ulossulkemiseen, kuten perusteettomaan rajaamiseen koulutusaloilta tai ammateista. Kategorista ulossulkemisesta on myös esim. vakuutusten epääminen.
Ymmärrys neuromoninaisuudesta on yhteiskunnassa vahvistunut, mutta käytännössä neurokirjon ihmisten syrjäyttäminen jatkuu. Sen sijaan, että vähättelemme diagnoosien merkitystä, meidän tulisi rakentaa yhteiskuntaa, jossa myös neurovähemmistön on hyvä elää.
Satu Taiveaho
toiminnanjohtaja, Autismiliitto ry
Petra Hietala-Rasku
puheenjohtaja, Autismiliitto ry