Mielipide: Työosuusraha on turvattava
Kymenlaakson hyvinvointialueella keskustellaan työosuusrahan rajaamisesta, pienentämisestä tai jopa lopettamisesta. Tämä on herättänyt vammaisten ihmisten ja heidän läheistensä keskuudessa hyvin suurta huolta, kirjoittavat Autismiliiton ja Kehitysvammaisten Tukiliiton toiminnanjohtajat mielipidekirjoituksessa.
Kymenlaakson hyvinvointialueen aluehallitus on päättänyt, että työosuusrahan maksaminen toimintakeskuksissa työskenteleviltä loppuu 1.2.2026. Työtoiminnassa kävijöille ei asiasta ole tiedotettu. Työllisyyttä edistävässä toiminnassa / avotyötoiminnassa työosuusrahaa maksetaan edelleen 8e/12e. Työosuusrahan maksamista vammaispalvelulain mukaisesta työ- tai päivätoiminnasta ei ole valitettavasti säädetty velvoittavaksi, joten käytännöt asian osalta vaihtelevat merkittävästi.
Työosuusrahalla työskentelevät ovat kaikkein pienituloisimpia. Työtoimintaan osallistuvat ihmiset tekevät todellista ja tavoitteellista, ja osa heistä myös tuottavaa työtä. He eivät kuitenkaan ole työsuhteessa eivätkä saa palkkaa. Heidän palkkansa ei nouse, vaikka he tekevät osaavasti, ahkerasti ja tuloksellisesti työtä, eivätkä he pääse nousemaan köyhyysloukusta työtä tekemällä pois. Työosuusrahan leikkaaminen tai poistaminen tarkoittaisi tosiasiassa sitä, että heidän asemansa heikkenisi edelleen, ja työtä tehtäisiin ilman minkäänlaista taloudellista vastinetta. Kyse on myös siitä, kokeeko ihminen, että hänen työpanoksensa nähdään arvokkaana ja merkityksellisenä.
Lisäksi ateriamaksuja on korotettu, joten työ- tai päivätoimintaan osallistuvan työosuusraha menee jo nykytilanteessa lähes kokonaan toiminnan ateriamaksuihin, eikä se aina edes riitä siihen. Työosuusrahan poistuessa toimintakeskuksissa työskenteleviltä tilanne olisi jatkossa vielä nurinkurisempi, ja taloudelliset seikat estäisivät yhä useammin tarpeiden mukaiseen toimintaan osallistumisen.
Säästöjen euromääräinen vaikutus hyvinvointialueen talouteen olisi pieni. Sen sijaan vaikutukset ihmisten arkeen, osallisuuteen ja perusturvaan ovat merkittäviä. Työ- tai päivätoimintaan osallistumisen vaikeutuminen johtaa tyypillisesti muiden palvelutarpeiden kasvamiseen. Esimerkiksi haasteellinen käytös voi lisääntyä tai terveys ja hyvinvointi voivat heikentyä, jos päivissä ei ole riittävästi mielekästä tekemistä. Tämä voi helposti lisätä asumisen palvelujen ja erikoissairaanhoidon kustannuksia. Säästöjen sijaan voi syntyä jopa merkittäviä lisäkustannuksia.
Työosuusrahan poistamisen sijaan tulisi ennemminkin arvioida, onko nykyinen työosuusrahan taso kustannusten nousu huomioon ottaen enää riittävä.
Tiina Simons, toiminnanjohtaja, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
Satu Taiveaho, toiminnanjohtaja, Autismiliitto ry