Siirry sisältöön
Haku Lahjoita
Tiedote 27.3.2026

Myötätuntokuilu esiin autismitietoisuuden viikolla: Autistien tapa olla vuorovaikutuksessa ei ole vääränlainen, vaan erilainen

Autismitietoisuuden viikolla 30.3.–5.4.2026 nostamme esiin myötätuntokuilun, joka kuvaa autististen ja neurotyypillisten ihmisten välisiä vastavuoroisia väärinymmärryksiä. Kun kaksi erilaista tapaa tulkita maailmaa kohtaa, syntyy helposti kuilu, jota kumpikaan ei yksin pysty ylittämään. Autismiliitto muistuttaa, että autismikirjon ihmisten tapa olla vuorovaikutuksessa ei ole huonompi tai vääränlainen – se on erilainen.

Neljä ihmistä keskustelemassa toistensa kanssa: kaksi naispuolista etualalla, kaksi miespuolista taka-alalla.
Autismikirjon ihmiset suosivat syvällisiä keskusteluja ilman small talkia. Kuva: Mikko Käkelä

Arjessa neuroenemmistön viestintätapaa pidetään usein “normaalina”. Se sisältää rivien välistä viestintää, äänensävyjä, ilmeitä ja epäsuoria vihjeitä, jotka eivät aina avaudu autistiselle ihmiselle. Samalla autistin tapa ilmaista itseään – suora, rehellinen ja kirjaimellinen – voidaan tulkita tylyydeksi tai tunteettomuudeksi, vaikka taustalla on vilpitön halu olla selkeä. Autistinen ihminen saattaa esittää tarkentavia kysymyksiä varmistaakseen, että ymmärtää ohjeet oikein. Neurotyypillinen voi tulkita tämän epävarmuudeksi tai hankaluudeksi, vaikka kyse on huolellisuudesta ja halusta toimia täsmällisesti.

Neurotyypillisten viestintätapaa pidetään usein niin itsestäänselvänä, ettei sitä juuri kyseenalaisteta. Kun vuorovaikutus takkuaa, katse kääntyy helposti autistiseen ihmiseen, ja hänen tapansa kommunikoida nähdään ongelmana.

Autismitutkija Damian Miltonin kehittämän myötätuntokuilun teorian (double empathy problem) mukaan autistit ja neurotyypilliset eivät luontaisesti ymmärrä toistensa näkökulmia, tapoja tai oletuksia. Kommunikaation haasteet ovat vastavuoroisia kahden erilaisen kokemusmaailman kohdatessa. Tutkimukset osoittavat, että autistiset ihmiset kommunikoivat keskenään usein sujuvasti, empaattisesti ja vastavuoroisesti. Haasteet korostuvat erityisesti silloin, kun autisti ja neurotyypillinen kohtaavat. Siksi vastuu yhteyden rakentamisesta kuuluu molemmille.

Autismikirjon ihmiset saavat kuitenkin liian usein hankalan tyypin leiman. Moni oppii jo varhain, että heidän tapansa olla vuorovaikutuksessa kyseenalaistetaan. Tämä voi johtaa maskaamiseen, sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja siihen, että autistinen ihminen alkaa epäillä omaa arvoaan. Monet autistit kokevat yksinäisyyttä ja syrjäyttämistä.

Autismiliiton keräämät kokemukset kuvaavat, miltä kohtaamattomuus voi tuntua:

“Musta tuntuu, että olen ‘se hankala’, jota varotaan, vältellään tai kohdataan ylimääräisen etäisesti. Ei sanota suoraan mitään pahaa, mutta yhteys katoaa.”

“Kerron, niin kuin joku asia mielestäni on, ja olenkin loukannut kuulijaa… Minusta on tullut säikky ja varovainen eli olen hiljennyt enkä uskalla sanoa mitä ajattelen.”

Myötätuntokuilun teorian ydin on vapauttava: ongelma ei ole yksilössä, vaan yhteensopimattomissa odotuksissa ja tulkintatavoissa. “Myötätuntokuilun ylittäminen on mahdollista, kun molemmat osapuolet tulevat puolitiehen. Yhteisymmärrystä lisää esimerkiksi selkeä ja suora puhetapa, tarkentavien kysymysten salliminen ja yhteisistä toimintatavoista sopiminen,” sanoo Autismiliiton toiminnanjohtaja Satu Taiveaho.

Autismitietoisuuden viikolla Autismiliitto haluaa tehdä näkyväksi erilaisten kommunikaatiotapojen törmäystilanteita ja lisätä ymmärrystä neuromoninaisuudesta. Julkaisemme teemaviikolla Autismiliiton somekanavilla kaksi kuvasarjaa:

  • Netta Lehtolan kuvitukset ovat ammentaneet inspiraatiota autismikirjon ihmisten kertomista myötätuntokuilun kokemuksista, joita Autismiliitto keräsi vuoden alussa. Netta Lehtola on kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka nauttii pöytäroolipeleistä, kauniista kirjoista ja mahdollisuuksista kertoa kuviensa avulla merkityksellisistä aiheista. nettalehtola.com
  • Hanna Nuorviidan piirtämä kuvasarja heijastaa tekijän omakohtaisia hetkiä, joissa sanat ja rivien välit eivät ole aina kohdanneet. Hanna Nuorviita on apteekkiproviisori, joka on muutaman vuoden ajan käsitellyt neurokirjon haasteitaan piirtämällä pöytälaatikkoon. Piirtämisen lisäksi Hanna kirjoittaa, tutkii laivojen historiaa ja laulaa. Tutustu Hannan piirroksiin Facebookissa: Hannauksia

Alla autismitietoisuuden viikon kampanjan kuvia koottuna. Näet kaikki kuvakarusellin kuvat käyttämällä kuvan alla olevia painikkeita.

Henkilö istuu lattiarajassa ja kuulee muiden puhuvan hänestä ikävästi. Hän miettii alakuloisena, miten muut löytävät aina piilomerkityksiä hänen keskustelunaloituksistaan. Hän kun haluaa vain jutella.
Kun suora puhe tai tarkentavat kysymykset tulkitaan henkilökohtaiseksi arvosteluksi, autistinen ihminen leimautuu helposti hankalaksi. Myötätuntokuilu syntyy erilaisista vuorovaikutustyyleistä, ei halusta loukata. Kuva: Netta Lehtola
Kuvassa etualalla säikähtäneen näköinen morsian, taustalla kaksi henkilöä pöydässä juttelemassa. Toinen heistä puhuu avioerotilastoista, toinen henkilö yrittää ohjata keskustelua pois tästä aiheesta sanomalla, ettei nyt ole paras hetki puhua tästä.
Sosiaaliset tilanteet sisältävät paljon kirjoittamattomia sääntöjä, joita autistit eivät välttämättä hahmota samalla tavalla kuin neurotyypilliset. Tällöin sosiaalisten tilanteiden tulkki voi auttaa tekemään näkymättömät säännöt näkyviksi ja tukemaan tilanteissa navigointia. Tulkki mahdollistaa tasavertaisemman osallistumisen ja vähentää myötätuntokuilun riskiä. Kuva: Netta Lehtola
Piirroskuvassa henkilö, jolla on kultamitali kaulassaan ja voittopokaali edessään. TV-toimittaja kysyy häneltä miltä nyt tuntuu. Hän vastaa iloiselta, samalla kasvot ihan totisena.
Autistinen ihminen voi olla iloinen tai neutraali, mutta hänen kehonkielensä, ilmeensä ja äänensävynsä eivät välttämättä vastaa neurotyypillisten odotuksia tilanteesta. Myötätuntokuilu syntyy, kun autismikirjon ihmisen viesti tulkitaan tämän vuoksi väärin. Kuva: Netta Lehtola
Piirroskuvassa etualalla viittaava oppilas jolla on tehtävästä monia kysymyksiä. Taustalla kaksi muuta oppilasta, jotka ovat turhautuneita luokkakaverin kysymyksiin, koska haluaisivat jo päästä välitunnille.
Autistinen ihminen kysyy lisätietoja tehdäkseen työnsä mahdollisimman hyvin. Kun tätä tulkitaan epävarmuudeksi tai osaamattomuudeksi, syntyy myötätuntokuilu. Kyse ei ole kykyjen puutteesta, vaan tarpeesta varmistaa ymmärrys. Kuva: Netta Lehtola
Kaksi henkilö kävelemässä ja juttelemassa siitä, mikä on heidän suosikkisyöpägeeninsä, taustalla oleva henkilö on hämmentyneen näköinen.
Autismikirjon ihmiset voivat uppoutua itseä kiinnostaviin aiheisiin hyvin syvällisesti. Tällöin puhe lempisyöpägeenistä ei kuulosta hassulta, vaan täysin luontevalta kiinnostuksen kohteelta. Joskus se voi johtaa pidempään monologiin tai esitelmään aiheesta. Myötätuntokuilu voi syntyä, kun ei-autistinen henkilö tulkitsee tällaisen aiheen liian epätavalliseksi. Monet autismikirjolla olevat kertovat, että toisten autistien kanssa jutteleminen on mahtavaa, koska useimmiten yhteys löytyy helposti. Kuva: Netta Lehtola
Piirroskuvassa kaksi hahmoa. Sininen hahmo pyytää punaista hahmoa tutkimaan Masan ihoreaktiota. Myöhemmin sininen hahmo tulee kotiin ja löytää punaisen hahmon tietokirjoihin ja solureaktioyksityiskohtiin uppoutuneena. Sininen hahmo kysyy, miltä Masan iho sitten näytti. Punainen hahmo havahtuu kysymykseen ja jää ihmettelemään sanaa "näytti".
Kuvan tekijä Hanna Nuorviita: Kuvasarja kuvaa tilannetta, jossa puolisoni kertoo tai pyytää jotain, mutta minulta jää ymmärtämättä jokin taso tai kokonaiskuva, koska niitä ei sanota ääneen. Ajattelen, että tilanteessa törmää kaksi viestintäkulttuuria. Kumpikin käyttää sujuvasti omaansa, eikä osaa pelätä väärinymmärrystä, kumpikin on mielestään looginen. Vaikka väärinkäsitys tulee kirjaimellisesta tulkinnasta, niin minulle tärkeä osa tätä kuvasarjaa on myös tiedon pariin uppoaminen. Vain pieni kysymys, ja etsin jo syvällistä tietoa niin että aika katoaa! Siksi olen kuvasarjalla voisi olla alaotsikko ”Ymmärrystä rivien välistä? Ja jos, niin minkä rivien?”

Piirrokset herättelevät katsomaan vuorovaikutustilanteita erilaisesta näkökulmasta ja pohtimaan, miten voisimme päästää kuilun yli. Kun opimme tunnistamaan erilaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa ilman ennakko-oletuksia, voimme rakentaa yhteyttä – siltoja, ei muureja.