Sosiaalinen toimintarajoite pitää säilyttää uuden vammaispalvelulain soveltamisalassa
Vammaispalvelulain soveltamisalan tulee olla YK:n vammaissopimuksen mukainen, ja siten siinä tulee huomioida laajasti erilaiset vammaisuutta aiheuttavat toimintarajoitteet. Autismiliitto on ollut kuultavana ja ottanut kantaa uuden vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamiseen.
Autismiliitto korostaa, että on välttämätöntä, että sosiaaliset toimintarajoitteet ovat mukana uuden lain soveltamisalassa. Muuten on vaarana, että monet autismikirjon ja muut neurokirjon ihmiset, joilla ei ole kehitysvammaa, sekä lievästi kehitysvammaiset ihmiset jäävät ilman tarvitsemiaan vammaispalveluita. Uudistuksen eräänä keskeisenä tavoitteena on ollut väliinputoamisten ehkäisy. Sosiaalisen toimintarajoitteen huomioiminen soveltamisalassa vähentäisi nykytilanteessa yleisiä väliinputoamisia sekä raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta (esim. lastensuojelun sijoitukset).
Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta edellytti lausumassaan (StVM 2/2023 vp), että haavoittuvassa asemassa olevien lasten, kuten autismi- ja neurokirjon lasten, palvelut varmistetaan uudessa laissa. Uuden vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla voidaan vastata aiempaa paremmin myös nykyisten väliinputoajaryhmien ja erityisesti vammaisten lasten ja nuorten tarpeisiin.
Sosiaalinen toimintarajoite tulisi määritellä uuden lain soveltamisohjeissa
Sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen on tärkeää juuri vammaispalvelulain tarkoituksen eli osallisuuden ja osallistumisen toteutumisen kannalta. Sosiaalista toimintakykyä tulisi avata tarkemmin uuden lain soveltamisohjeissa. Kehitysvammajärjestöt, ADHD-liitto ja Autismiliitto ovat laatineet kirjoituksen sosiaalisesta toimintakyvystä soveltamisalan tarkentamista koskevan lainvalmistelun ja toimeenpanon tueksi.
Sosiaaliseen toimintarajoitteeseen on katsottu sisältyvän kaksi pääasiallista ulottuvuutta: 1. henkilön suoriutuminen vuorovaikutussuhteissa sekä 2. henkilön suoriutuminen toimijana ja osallistujana lähiyhteisöissä ja yhteiskunnan jäsenenä. Sosiaaliset toimintarajoitteet näkyvät vaikeuksina suoriutua arkielämän edellyttämistä tehtävistä ja osallistumisesta sekä erilaisina sosiaalisiin suhteisiin, vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon liittyvinä haasteina.
Toimintakykyä tulisi tarkastella kokonaisuutena, koska myös muut toimintakyvyn osa-alueet ovat yhteydessä sosiaaliseen toimintakykyyn. Toimintakyvyn eri osa-alueita käytetään usein juuri sosiaalisissa yhteyksissä, ja hyväkin esim. kognitiivinen toimintakyky voi jäädä hyödyntämättä, ellei henkilön sosiaalisia toimintarajoitetta tunnisteta eikä häntä niissä tueta.
Ikääntymisrajauksen lisäämistä arvioitava huolellisesti
Mahdollisen ikääntymisrajauksen lisäämistä lakiin on huolellisesti arvioitava perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta. Jatkossakin tulee erottaa iäkkäille henkilöille järjestettävät palvelut vammaisille henkilöille järjestettävistä erityispalveluista. Myös soveltamisohjeilla voidaan vaikuttaa siihen, että vammaispalvelulaki säilyy toissijaisena erityislakina. Vammaiset ihmiset tarvitsevat ikääntyessään edelleen vammaispalveluja kuten myös myöhemmällä iällä vammautuneet henkilöt. Esimerkiksi autismikirjon ihminen voi tarvita yksilöllistä tukea kaikissa elämänvaiheissa.