Naisena autismikirjolla
En lapsena ollut kovin tyttömäinen. Olin sellainen Pepin tai Ronjan tyyliin puissa kiipeilevä ja vaatteita miten sattuu päällään roikuttava, herkkä rämäpää. Sukupuoliryhmiin jakaminen koulussa ärsytti minua jo silloin. Olisin halunnut olla luokan poikien kaveri, koska heistä monet olivat mukavia tyyppejä ja heillä oli kiinnostavia harrastuksia. Mutta ihastumiskuviot olivat luokan puheissa niin vahvasti, että kaveeraaminen sukupuolirajojen yli oli hankalaa. Onneksi tytöistäkin ystäviä löytyi.
