Julkaisemme verkossa Autismi-lehden artikkeleita.
Voit selata artikkeleita lehden numerojärjestyksessä tai etsia juttuja sinua kiinnostavista aihepiireistä valitsemalla jonkun alla olevista kategorioista.
Suodata listausta:
Hiljaa! Ei toppahousuja! Tämä maistuu ihan kamalalta – YÄK! Aistikokemukseen vaikuttavat monet tekijät, eikä tulkinta ja tulkinnan mukainen reaktio ole aina yksiselitteinen ja helposti tavoitettava.
Monika Matthesin jokaisella kolmella tyttärellä on autismikirjon diagnoosi. Heidän kanssaan Monika on oppinut muun muassa sen, että ennakkokäsitykset siitä, millaisia lasten tulee olla, pitävät harvoin paikkaansa.
Maria Marjanen on isosisko kahdelle veljelleen, joista toisella on Aspergerin oireyhtymä ja toisella autismi. Maria sai itse aikuisiällä ADHD-diagnoosin. Se tekee hänestä tuplasti erityisemmän.
Joel Herman on 25-vuotias helsinkiläinen autismikirjon sinkkumies, joka sattuu myös olemaan ammattimainen stand up -koomikko. Herman opiskelee musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa ja tekee keikkatyötä sijaisopettajana ja erityislasten koulunkäyntiavustajana.
Saammeko esitellä – tämä on Jarno Asunen, Autismi- ja Aspergerliiton vuoden vapaaehtoinen 2017! Useassa vapaaehtoistyössä mukana oleva Asunen toteaa, että elämän suurimpia arvoja ei voi mitata rahassa. Lähimmäisestä välittäminen ja heidän auttamisensa antavat paljon takaisin. Siksi vapaaehtoistyö merkitseekin miehelle niin paljon.
Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke pyrkii vähentämään autismikirjon henkilöiden yksinäisyyttä. Takana on jo 100 yksikköä ja yli 80 000 km polkupyöräilyä.
Kun Aleksi Rintala nelivuotiaana sai epätyypillisen autismin diagnoosin, tuntui tieto vanhemmista musertavalta. Tänä päivänä äiti Anniina Rintala tietää, ettei elämä pysähdy diagnoosiin. Itse asiassa sitä lakkaa ajattelemasta.
Hannu ja Tea Boman eivät hyssyttele, kiertele tai takertele puhuessaan lastensa autismikirjosta. He haluavat kertoa rehellisesti muille, millainen heidän perheensä matka on ollut.
Viimeisen viiden vuoden aikana on julkaistu paljon uutta tutkimusta autismikirjon häiriöihin liittyvistä uniongelmista. Esiintyvyyteen liittyviä kysymyksiä on saatu tarkennettua ja unihäiriöiden syistä on saatu lisätietoa. Lisäksi strukturoituja hoitomalleja on alettu kehittää ja arvioida.
Niin tarpeellisia kuin ne ovatkin, rakkaiden kirjolaistemme struktuurit ja pinttyneet rutiinit voivat meistä neurotyypillisistä joskus tuntua rasittavilta. Onko aina pakko tehdä kaikki samalla tavalla? Täytyykö tavaroiden aina olla samoilla paikoilla? Eikö joskus voisi olla spontaani ja jättää ennakoinnit väliin ja tavarat sekaisin? Vaihtelu virkistää – paitsi autistia.
