Oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus

Laki perusopetuslain oppimisen ja koulunkäynnin tuen muuttamisesta (1090/2024) tuli pääosin voimaan 1.8.2025. Samalla luovuttiin vuodesta 2011 käytössä olleesta kolmiportaisen tuen mallista, joka korvattiin ryhmä- ja oppilaskohtaisilla tukimuodoilla. Lisäksi kuntien tulee järjestää opetus siten, että se huomioi oppijoiden erilaiset tarpeet ja edellytykset. Uudistuksen tavoitteena on panostaa ennaltaehkäisevään ja varhaiseen tukeen sekä inklusiivisiin toimintatapoihin.

Laki perusopetuslain oppimisen ja koulunkäynnin tuen muuttamisesta (1090/2024) tuli pääosin voimaan 1.8.2025. Samalla luovuttiin vuodesta 2011 käytössä olleesta kolmiportaisen tuen mallista, joka korvattiin ryhmä- ja oppilaskohtaisilla tukimuodoilla. Lisäksi kuntien tulee järjestää opetus siten, että se huomioi oppijoiden erilaiset tarpeet ja edellytykset. Uudistuksen tavoitteena on panostaa ennaltaehkäisevään ja varhaiseen tukeen sekä inklusiivisiin toimintatapoihin.

Oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt

Opetuksen järjestäjällä on velvollisuus varmistaa oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt kaikessa esi- ja perusopetuksessa. Oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt tarkoittavat käytännössä esimerkiksi opetusryhmien muodostamista, tarkoituksenmukaisia ryhmäkokoja, riittävää opettajien ja koulunkäynninohjaajien määrää sekä pedagogisia järjestelyjä (esim. opetuksen eriyttäminen, joustavat ryhmittelyt ja oppimisympäristöjen muokkaaminen).

Ryhmäkohtaiset tukimuodot

Oppimisen tukea järjestetään ensisijaisesti ryhmäkohtaisesti. Ryhmäkohtaiset tukimuodot ovat:

• yleinen tukiopetus
• opetuskielen tukiopetus
• erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä

Ryhmäkohtaiseen tukeen on oikeus kaikilla oppilailla. Ryhmäkohtaiset tukimuodot eivät vaadi enää erillistä pedagogista arviota, suunnitelmaa tai hallinnollista päätöstä, mikä vähentää opettajien paperityötä ja vapauttaa aikaa opetukseen. Toisaalta uudistus lisää opettajan vastuuta toteuttaa tukea ryhmän tarpeiden mukaisesti ja tunnistaa vahvemmat tuen tarpeet.

Oppilaskohtaiset tukitoimet

Jos ryhmäkohtaiset tukimuodot eivät riitä, oppilaalla on oikeus saada oppilaskohtaisia tukitoimia. Niitä ovat:

• Erityisopettajan antama opetus osittain pienryhmässä.
• Erityisopettajan tai erityisluokanopettajan antama opetus pienryhmässä.
• Erityisluokanopettajan antama opetus erityisluokalla.
• Avustajapalvelut
• Tulkitsemispalvelut
• Apuvälineet

Oppilaskohtaisista tukitoimista tehdään kirjallinen, muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös. Päätös perustuu oppilaskohtaisen tuen tarpeen arviointiin, ja se on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä. Yksi päätös kokoaa kaikki oppilaan tarvitsemat tukitoimet, joten useita erillisiä päätöksiä ei tehdä. Oppilaan opettajat arvioivat tuen tarpeen vanhempia ja lasta kuullen.

Oppilaskohtaisille tukitoimille ei ole arvosanarajoja, diagnoosi- tai lausuntovaatimuksia eikä vaatimusta ryhmäkohtaisten tukimuotojen käytöstä. Perusopetuslain mukaan oppilaskohtainen tuki on tarkoitettu sekä oppimisen että koulunkäynnin tukemiseen eikä sitä voi rajata koskemaan vain oppimiseen liittyviä vaikeuksia.

Yleisopetuksessa yhden luokan- tai aineenopettajan opettamassa ryhmässä voi olla enintään viisi oppilaskohtaista tukea saavaa oppilasta, jotka opiskelevat pääsääntöisesti erityisluokassa tai saavat yksittäisissä oppiaineissa erityisopettajan tai erityisluokanopettajan opetusta pienryhmässä.

Autismiliitto pitää myönteisenä, että oppilaskohtaisesta tuesta on tehtävä muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös, koska se velvoittaa antamaan päätökseen kirjatun tuen. Tarvittaessa päätökseen saa hakea oikaisua Lupa- ja valvontavirastosta 14 päivän kuluessa tiedoksisaannista. 

Liitto on nostanut esiin riskin, että kynnys oppilaskohtaisen tuen piiriin nousee liian korkeaksi. Ryhmäkohtaisesta tuesta ei tehdä erillisiä kirjauksia eikä sitä seurata samalla tavalla kuin oppilaskohtaista tukea, mikä voi vaikeuttaa autismikirjon oppilaiden tuen tarpeiden tunnistamista. Tuen saamista voi lisäksi hankaloittaa se, että oppilaskohtainen tuki saattaa edellyttää uuden opetusryhmän perustamista. Liitto korostaa, että tukitoimia on saatava heti tuen tarpeen ilmetessä, jotta ongelmat eivät monimutkaistu eikä synny oppimisvajeita.

Koulupäivän lyhentäminen

Koulupäivän lyhentäminen on muuttunut lakiuudistuksen myötä. Opetuksesta vapauttamisen mahdollisuutta on haluttu tiukentaa, koska siihen on liittynyt ongelmia lasten opintojen etenemisessä. Lähtökohtana on ollut oppilaan perusoikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta.

Aiemmin koulupäivän tai -viikon lyhentäminen oli mahdollista yhtenä erityisten opetusjärjestelyjen muotona oppilaille, joille koulupäivän kuormitus oli kohtuutonta. Opetushallitus on linjannut, että nykytilanteessa koulupäivien lyhentäminen on mahdollista terveydellisistä syistä vain viimesijaisena keinona enintään neljän kuukauden jaksoina (20 h §). Määräajan jälkeen päätös voidaan uusia, mutta koulupäivän lyhentäminen ei saa muodostua pysyväksi ratkaisuksi. 

Lakiuudistuksen myötä koulupäivän lyhentäminen on toteutunut hyvin vaihtelevasti. Etenkin niiden oppilaiden, jotka opiskelevat tavallisilla luokilla, on ollut vaikeaa saada koulupäivän lyhentämistä. Autismiliitto on tuonut esiin, että koulupäivän tai -viikon lyhentämisen tulee tarvittaessa olla mahdollista myös pidempiaikaisena järjestelynä siten, että oppilaalla säilyy mahdollisuus suorittaa perusopetuksen oppimäärä, jos hän siihen pystyy.

Varhennettu oppivelvollisuus ja opetuksen järjestäminen toiminta-alueittain

Pidennetyn oppivelvollisuuden tilalle tuli varhennettu oppivelvollisuus, jossa oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, kun lapsi täyttää kuusi vuotta, jos lapsi tarvitsee vamman, sairauden tai toimintakyvyn rajoitteen vuoksi enemmän aikaa oppimiseen. Päätös varhennetusta oppivelvollisuudesta tehdään ennen perusopetuksen alkamista.

Opetus voidaan järjestää toiminta-alueittain, jos oppilas ei kykene opiskelemaan oppiaineita edes tavoitteita tai sisältöjä rajaamalla. Oppiaineittain annettava opetus on kuitenkin oppilaan ensisijainen oikeus, ja toiminta-alueittaiseen opetukseen siirtyminen edellyttää, että muut tuen muodot on todettu riittämättömiksi. Liitto on korostanut, että jokaisen, myös vaikeimmin vammaisen lapsen oikeus oppivelvollisuuden suorittamiseen on turvattava ja että tuen tulisi siirtyä varhaiskasvatuksesta perusopetukseen.

Toimeenpanon haasteita ja kehittämistarpeita

Vaikka uudistuksen tavoitteet ovat hyvät, sen toimeenpanossa on ollut monia ongelmia. Nykytilanteessa oppimisen ja koulunkäynnin tuki toteutuu puutteellisesti ja hyvin vaihtelevasti eri kunnissa. Autismiliitto on huolissaan siitä, tunnistetaanko autismikirjon oppilaiden tuen tarpeet ajoissa. Erityisesti oppilaskohtaisen tuen piiriin pääseminen on ollut vaikeaa ja päätökset ovat monin paikoin viivästyneet. Myös koulupäivän lyhentämisen epääminen on aiheuttanut autismikirjon oppilaille kohtuutonta kuormituksen lisääntymistä ja muita ongelmia.

OAJ:n kyselyn tulosten mukaan epäselvyydet uudistetun lain tulkinnassa estävät lapsia saamasta tarvitsemaansa tukea. Runsas puolet opettajista oli sitä mieltä, että oppilaskohtainen tuki ei toteudu oppilaiden tarpeiden mukaisesti. Oppilaskohtaista tukea on kunnissa rajattu lakiin perustumattomilla kriteereillä, kuten esimerkiksi, että tukea voisi saada vain oppimisen haasteisiin eikä koulunkäynnin tukemiseen tai että oppilaan pitäisi ensin saada tietty aikamäärä ryhmäkohtaista tukea. Ryhmäkohtaisen tuen katsottiin toteutuvan oppilaskohtaista tukea paremmin.

Autismiliitto on huomauttanut, että ennakoivaa yksilöllistä tukea on oltava saatavilla sekä oppimiseen että koulunkäyntiin, ei pelkästään ryhmäkohtaista tukea. Monilla autismikirjon oppilailla ei ole varsinaisia oppimisvaikeuksia, vaan tuen tarve voi painottua vapaamuotoisiin ja usein oppituntien ulkopuolisiin tilanteisiin, kuten välitunneille, siirtymiin, ruokailuun ja kaverisuhteisiin. Autismiliitto on esittänyt, että koulunkäynnin tukea tulisi vahvistaa ja konkretisoida laissa. Koulunkäynnin tuki on toteutunut oppimisen tukea heikommin.

Monet autismikirjon oppilaat hyötyvät esimerkiksi pienestä opetusryhmästä, ennakoinnista, taukojen järjestämisestä ja oppimisympäristön muokkaamisesta esteettömämmäksi. Aistiesteettömyys on keskeistä: melun vähentäminen sekä rauhallinen erillinen tila työskentelyyn ja tarvittaessa ruokailuun tukevat koulunkäyntiä ja oppimista. Yhdenvertaisuuslain mukaiset kohtuulliset mukautukset täydentävät perusopetuslain mukaista tukea, ja niitä on tehtävä yksilöllisen tarpeen mukaan. Tuen tarpeen tunnistaminen edellyttää riittävää autismiosaamista, jota on tarvittaessa hankittava myös koulun ulkopuolelta.