Vammaispalvelulaki

Palvelut perustuvat yksilölliseen tarpeeseen, eivät diagnoosiin

Uuden lain lähtökohtana on, että palvelujen saaminen perustuu yksilölliseen avun ja tuen tarpeeseen eikä diagnoosiin. Vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, joka tarvitsee vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen, sosiaalisen tai aisteihin liittyvän toimintarajoitteen vuoksi välttämättä apua tai tukea tavanomaisessa elämässä. Valmistelun aikana Autismiliitto piti erittäin tärkeänä sitä, että myös sosiaalinen toimintarajoite sisältyy vammaisen henkilön määritelmään.

Laissa on erikseen mainittu, että autismikirjon ja neurokirjon henkilöiden palvelutarve arvioidaan samoilla perusteilla kuin muidenkin vammaisten henkilöiden. Palvelutarpeen arvioinnissa ja palveluita haettaessa on tärkeää, että autismikirjon henkilön yksilölliset tuen tarpeet tunnistetaan ja että hän saa tarvittaessa yhdenvertaisuuslain mukaiset kohtuulliset mukautukset asioinnin tueksi.

Soveltamisalan tiukennukset ja elämänvaiherajaus

Uuden vammaispalvelulain soveltamisalaa on tiukennettu alkuperäisestä sekä lisätty lakiin ns. elämänvaiherajaus. Taustalla ovat hyvinvointialueiden säästötavoitteet. Vammaisen henkilön palvelut järjestetään ennen kaikkea ensisijaisten lakien perusteella, kuten esim. sosiaalihuoltolaki, terveydenhuoltolaki, ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annettu laki, varhaiskasvatuslaki ja perusopetuslaki. Vammaispalvelulain perusteella järjestetään palveluita vain, jos ensisijaisissa laeissa tarkoitetut palvelut eivät ole henkilön yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä. 

Lisäksi vammaispalveluja järjestetään vammaiselle henkilölle vain, jos hänen välttämätön avun ja tuen tarpeensa poikkeaa siitä, mikä on hänen elämänvaiheessaan tavanomaista. Laissa elämänvaiheiksi määritellään lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus, eikä niille ole asetettu tarkkoja ikärajoja.

Soveltamisalaan tehdyt tiukennukset korostavat vammaispalvelulain asemaa toissijaisena erityislakina. Palvelutarpeen arvioinnissa on siten selvitettävä, voidaanko tarvittavat palvelut järjestää jonkin ensisijaisen lain nojalla. Vammaisella henkilöllä on kuitenkin pääasiassa subjektiivinen oikeus saada vammaispalvelulain mukaisia palveluja, jos laissa määritellyt edellytykset palvelun saamiseksi täyttyvät. Soveltamisalan ulkopuolelle ei ole rajattu mitään vamma- tai ihmisryhmää, ja lakia on sovellettava aina yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin pohjalta sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti.

Autismikirjon ihmisille keskeisiä palveluja

Valmennus on joustava palvelu, jota voi saada esimerkiksi sosiaalisten taitojen ja kommunikaation harjoitteluun, elämän muutostilanteisiin kuten itsenäistymiseen ja työelämään siirtymiseen sekä arjessa pärjäämisen tueksi. Valmennukseen voi sisältyä myös neuropsykiatrisen valmennuksen kaltaista tukea sekä ohjausta vaihtoehtoisten kommunikaatiokeinojen käytössä.

Henkilökohtaisen avun myöntämisen edellytyksiä on lievennetty. Henkilön tulee kyetä muodostamaan ja ilmaisemaan tahtonsa avun sisällöstä itsenäisesti tai tuettuna itselleen soveltuvaa kommunikaatiokeinoa käyttäen, esimerkiksi puheen, kuvien, viittomien tai teknisten apuvälineiden avulla.

Autismiliitto piti valmistelun aikana tärkeänä voimavararajauksen poistamista kokonaan. Näin ei tapahtunut, mutta rajausta ei tule tulkita liian tiukasti, minkä myös korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö vahvistaa. Jos henkilö ei täytä henkilökohtaisen avun edellytyksiä, hänen tarpeisiinsa on vastattava muulla yksilöllisesti sopivalla palvelulla.

Erityinen osallisuuden tuki on uusi palvelu, joka tukee sosiaalista vuorovaikutusta ja vapaa-ajan toimintaa erityisesti silloin, kun henkilö tarvitsee säännöllistä ja pitkäkestoista tukea eikä täytä henkilökohtaisen avun edellytyksiä. Palvelu on tarkoitettu myös niille, jotka eivät kykene itse ilmaisemaan toiveitaan.

Vammaisen lapsen asumisen tuen tarkoituksena on turvata lapsen mahdollisuus asua kotona oman perheensä kanssa. Vammaiselle lapselle ja hänen perheelleen on järjestettävä sellainen yksilöllinen apu ja tuki, joka mahdollistaa lapselle hänen ikäänsä ja kehitysvaiheeseensa nähden tarpeellisen hoidon ja huolenpidon, osallisuuden sekä turvallisen kasvuympäristön. Jos kotiin järjestetystä yksilöllisestä avusta ja tuesta huolimatta lapsen ei ole mahdollista asua kotona perheensä kanssa, lapsen asuminen voidaan järjestää kodin ulkopuolella. Lastensuojelun tarpeessa olevan lapsen palvelut järjestetään lastensuojelulain perusteella.

Lisäksi laki sisältää muun muassa lyhytaikaisen huolenpidon, asumisen tuen, esteettömän asumisen tuen, liikkumisen tuen, päivätoiminnan, työtoiminnan, vaativan monialaisen tuen ja tuetun päätöksenteon omaa elämää koskevissa merkittävissä päätöksissä.

Toimeenpanon haasteet

Hyvinvointialueiden tiukka taloustilanne on heijastunut vammaispalvelulain toimeenpanoon. Joillakin hyvinvointialueilla vammaispalvelujen asiakkaita on kategorisesti siirretty sosiaalihuoltolain piiriin. Aiemmin subjektiivisina oikeuksina järjestettyjä vammaispalveluja, kuten henkilökohtaista apua, on korvattu esim. sosiaalihuoltolain mukaisella kotihoisolla, vaikka se ei vastaisi asiakkaiden tarpeisiin. Päätöksenteko on paikoin viivästynyt, ja asumispalvelut ovat heikentyneet.

Autismiliitto pitää tärkeänä, että uuden lain lupaus yksilöllisistä ja tarpeeseen perustuvista palveluista toteutuu myös käytännössä. Palvelutarpeen arvioinnissa on oltava riittävä autismikirjon osaaminen, tarvittaessa myös ulkopuolelta hankittuna. Elämänvaiherajausta ei saa soveltaa tavalla, joka heikentää autismikirjon ihmisten oikeutta heidän tarvitsemiinsa palveluihin. Palvelujen myöntämisessä on vältettävä liian tiukkaa harkintaa, joka johtaa palvelujen epäämiseen.